sunnuntai 28. elokuuta 2016

Nähdään!


Kuten monet ovat voineet postaustahdistani päätellä, ei tämä blogi päivity oikeastaan lainkaan. Ja minusta tämän blogin tarina tällaisena päämäärättömänä kanavana onkin tullut tiensä päähän. Ehkä palaan vielä asiaan joskus huomattavasti strukturoidumman aihepiirin ja rakenteen kanssa. Ravintoloista ja kulttuurista on aina hauska kirjoittaa, kuvituskuvakin on muuten Kiasmasta. Mutta tällainen tekohengitys ei toimi. Saattaa olla, että tämä on viimeinen postaus tai tämän jälkeen kaikki loksahtaa kohdilleen, kuka tietää.



Mutta nyt, ainakin toistaiseksi, kiitti moi!

maanantai 8. elokuuta 2016

Yks Tampere, kiitti


Pian starttailevan Tampereen reissun innoittamana kuvia joltain niistä monista edellisistä.

Pitkälti kaikki reissuni perustuvat ruokaan, eikä Tampere tee siinä poikkeusta. Sinne on myös ihana saapua, kun tietää, että myös seuralaisille maistuu.

Kauppahallit on kivoja, Tampereen halli on toimiva kombo ravintoloita ja ulosmyyntituotteita. Siellä on myös yksi parhaista lounaspaikoista kaupungissa, 4 vuodenaikaa.


...Jonka bouillabaisse on parasta Helsingin ulkopuolella. Sisäpuolella parasta saa muuten myös halleista, Soppakeittiöstä


Kun parhauksissa ollaan, niin jatketaan aiheella. Samalla reissulla kaikkien seurueemme jäsenten mielestä Ravinteli Huber tarjosi parhaimman tartarin ikinä. Ja me kaikki pidetään lihasta, joten kokemuspohjaa aiheesta löytyy ;)


Niin, mitä tulikaan sanottua siitä lihasta. Voi pojat! Menun valinnut veljeni innostui hieman tarjonnasta ja lopulta pöydässä olikin vaikka ja mitä herkkuja ihan ähkyyn asti.


Jälkkärille on kuitenkin aina tilaa. Tosin myönnettäköön, olin ainoa joka jälkiruokaa enää tuon syömisen päälle halusi, mutta minulla taitaakin olla ihan oma vatsa sitä varten ;)

Tampere olet ihana. Onneksi meillä on kahdet treffit elokuussa.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ihonhoitorutiineja


Vuosi sitten kuvailin kesäisenä päivänä kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteitani (ja ilmeisesti kenkiä) ajatuksenani tehdä postaus luottotuotteista. Postaus jäi tekemättä ja osa tuotteista on jo vaihtuneet toisiin (parempiin?). Mutta koska kuvat on kivoja, saatte postauksen hieman yksinkertaistetummassa muodossa ja vähemmin selityksin.


Kiehl'sin tuotteet ovat huikean toimivia ja hinta-laatusuhteeltaan loistavia. Ultra Facial Cleanser pesee kasvot ja meikin tehokkaasti, mutta on myös riittävän hellävarainen silmämeikille. Kurkkukasvovesi jättää iholle raikkaan tunteen, vaikka onkin alkoholiton. Ja suojakerroin 50 on kesäkasvoille must! Nämä kaikki tuotteet ovat myös huikean riittoisia. Tosin suojakerroinrasvoja saa varmasti hinnaltaan järkevämpiä, Kiehl's on hieman hintavahko.


Monet vannovat Midnight Recovery -yö-öljyn nimiin, mutta minä en saanut siitä irti mitään hintaansa (noin 60e) nähden. En myöskään lämmennyt Ultra-sarjan kosteuttavalle naamiolle, mutta sen sijaan Ultra-sarjan kaikki kosteusvoiteet on huippuja! Seuraavana sarjana ajattelin kuitenkin, vaihtelun vuoksi, testata Mia Höytöä.


Hiustenhoidossa olen jo muutaman vuoden vannonut (Olaplexin lisäksi) Label.M:n nimiin. Proteiinisuihke ja öljy ovat hiukeita!


Label.M:n shampoita vaihtelen, ne ovat kaikki hyviä, mutta hoitoainetta en vaihda; Intensive Mask on ykkönen. Minusta kuitenkin tuntuu sille, että viimeaikoina kaikki ovat vannoneet vanhojen, tuttujen suomalaisten sarjojen nimiin. Hieman kutkuttelisikin testata ihan toista ääripäätä ja ostaa seuraavaksi Linna-shampoota tai Erittäin hienoa suomalaista marketista.


Otin silloin myös meikeistä kuvan. Näistä käytössä on enää puuteri, poskipuna ja tuoksun jämät.

Vannotaanko siellä luottotuotteiden nimiin vai testaillaan innoissaan uusia?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tilaus House of Brandonilta


Tajusin tuossa menneellä viikolla kaksi merkittävää asiaa. 
1) En ole ostanut vaatteita tänä vuonna, kahta Australiasta tuotua neuletta lukuunottamatta.
2) Kaikki kesävaatteeni ovat mallia makkarankuori.
Ilokseni molemmat asiat oli korjattavissa varsin helposti, kun sain mahdollisuuden tilata House of Brandonilta muutaman tuotteen. Kaikki ovat varmasti jo kuulleet kyllästymiseen saakka hehkutusta tämän verkkokaupan nopeasta toimituksesta, mutta täytyy kehua minunkin; 1,5 päivää ja tavarat postissa. –Nimimerkillä: odotellut muutamaa hiusainetta saapuvaksi nyt toista kuukautta.

Unohtakaa muuten kaikki se mitä sanoin makkarankuorista. En tiedä onko se sen huonompi vaihtoehto, kuin kolmelta sivulta auki oleva toppikaan. Johtuuko tämä sitten nurkan takana kuikuilevista pyöreistä vuosista vai vaan tylsyydestäni, mutta olen pelottavasti havainnut olevani hyvin konservatiivinen ja mukavuudenhaluinen pukeutuja. Onneksi House of Brandonilta tilaamani Only Playn tekninen treenitoppi on mukavuudessaan vertaansa vailla. Konservatiivisuudessa ei ehkä niinkään, sillä kuvasta ei kummallisesta käsiasentoyrityksestä huolimatta ihan ilmene, että myös sivusaumat ovat melkein navasta kainaloon auki.


Testasin toppia jo Fressin puistojumpassa, jossa topin keveys ja ilmavuus oli omiaan. Itseasiassa ihastuin paitaan sen verran lujaa, että se on päälläni nytkin ja toimii moitteetta myös penkkiurheiltaessa.
– Aiheeseen liittyen, mikä kesä tästä onkaan tulossa! Suomen ennätyksiä joka kisoissa, eikä vielä olla edes EM-viikossa saati Olympialaisissa. Seuraan tässä ohessa siis Paavo Nurmi Gameseja, joita on aina ihana katsoa. Tulee Turku-ikävä, jota onkin podettu lähiaikoina riittämiin.


Toisena paketista paljastui mitäpä muutakaan kuin raitoja. Tässä Superdryn t-paidassa minua (niiden raitojen lisäksi) viehätti ihanan herkät pitsiyksityiskohdat, jotka tuovat perusraitapaitaan uutta twistiä. Ja valko-sininen väriyhdistelmä on aina ihan super-raikas.


Paidassa pitsiä on olkapäillä, selässä ja rintataskussa. Se on puuvilla-viskoosi -sekoitetta ja ihan mielettömän pehmeä. Onlylla näyttää olevan samantyylinen vaate tarjolla mustana. Hmm ja House of Brandonilla olisi nyt myös ale...

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Turku – flashback


Tiedättekö mikä oli Onnenonkija-elokuvan suuri plussa?
– Se oli kuvattu Turussa ja onhan Turku < 3

Haluankin jakaa teille yhden Turku-tunnelmakuvan aika tarkkaan vuoden takaa. Reissu oli ihana, vietin laatuaikaa ystäväni kanssa pitkästä aikaa, eikä voitu muuta kuin olla junaillessamme Helsingistä Turkuun yhteisen ystävämme vauvakutsuille. Päivä oli onnistunut ja sankari tuli niin yllätetyksi. Silloin oli myös todella kuuma. Voi veljet, että sattuikin kesän kuumimmat päivät sille reissulle. Ihania muistoja.


Kuva on otettu Tintån herkulliselta pitsalounaalta. Seppo Räty taas saanee aika neutraalin arvion tämän postauksen muihin ylisanoihin verraten ;)
Otsikkoon on myös piilotettu sanaleikki, joka viittaa alkuperäisiin syihini, joiden vuoksi aikanaan Turkuun päädyin. Kesä 2011, säilyt aina minun ja varmasti monen muun kulttuuripääkaupunkilaisen mielissä.

Ihanaa on myös se, että ollaan jo puolivälissä työviikkoa. Voikaa hyvin puput!