maanantai 3. joulukuuta 2012

FemtoLasik

Olen kirjoittanut tämän tarinan aikaisemminkin, mutta se poistui suuren puhdistuksen myötä syksyllä niin kirjoitanpa uudelleen. Ihan vaikka siksi, että se oli niitä hakusanoja, joilla blogiini päädyttiin, joten on kiva jos kokemukseni auttavat joitakin. Nyt myös Xenia pyysi kokemuksia, joten tässähän niitä tulee, ei välttämättä kovin järjestelmällisesti ja tarkasti, sillä omasta operaatiostanihan on jo kauan aikaa. En myöskään keskity siihen mitä tehdään, sillä sen voi lukea asiantuntijoidenkin kertomana, vaan siihen miltä minusta tuntui.

Sain vanhemmiltani ensimmäisen tutkintoni valmistumisen kunniaksi FemtoLasik leikkauksen marraskuussa 2009 (vaatimattomasti vuosi ennen valmistumista :D ). Koska rahat eivät olleet omani niin minulle oli hyvin selvää leikkauttaa silmät Juhani Pietilällä, jonka silloin googlailin olevan alalla varsin gurun asemassa :). Asia oli minulle niin jännittävä ja hirvittävä ja pelottava :D, että varmasti olisin omatkin roposeni Tampereelle kiikuttanut, mutta useat ja taas useat ystäväni ovat leikkauttaneet silmänsä muualla ja ovat käsittääkseni yhtä tyytyväisiä.

Minulla oli lasit 10 ikävuodesta 23 vuoteen ja silmäni olivat noin -4,5. Eli ei edes superhuonot, mutta lisäksi minulla oli kaikkea mahdollista taittovirhettä ja mitä ihmeellisempiä juttuja, niin lasit olivat minulle kalliit ja kokoajan käytössä. Lisäksi en voinut piilareita pitää. Kun soppaan iskettiin vielä se, että toinen korvani on toista hieman ylempänä (kuulemma on varsin monella), niin lasit myös painoivat ikävästi. Vuosien aikana näköni huononi hyppäyksittäin ja viimeisen vuoden aikana aloin huomata, ettei niillä pullonpohjillakaan saa ihan parasta näkökykyä aikaan, joten leikkaus alkoi olla ainoa järkevä vaihtoehto, varsinkin kun hysteerisenä aloin pelätä lasien hajoamista ja sitä miten sitten pärjäisin, vaikka niitä laseja oli kotona 4 eri asuihin ja tilanteisiin sopiviksi.

Soittelin ensin Tampereelle Mehiläiseen jossa kyselin optikolta kaikkea mahdollista ja varasin ajan. Hän sanoi, että voi soittaa koska tahansa ja vastaili hyvin mielellään ja perusteellisesti. Soitinkin kerran vielä ennen leikkausta omaa (ja vanhempieni) hermoilua helpottaakseni.

Varsinaisena leikkauspäivänä kaikki sujui varsin kivuttomasti. Kaikki olivat ajoissa ja minut ohjattiin ensin muutamaan tutkimushuoneeseen, joissa mittailtiin ja paineltiin ja puhalleltiin :D Siellä kanssani oli (äiti ja) mukava nuori hoitajatyttö. Myöhästymisiä ei ollut, muutamia lyhyitä tutkimuksia edeltäviä odotteluja oli, muttei pahasti mennyt aikaa "hukkaan". Itse leikkauskäsky tuli hyvin yllättäen ja silloin iski paniikki. Lääkärin tapasin vasta silloin ja hän oli varsin tehokas ja nopea tapaus, se on ehkä ainoa negatiivinen seikka, sillä olisin ehkä kaivannut rauhallisempaa ja asioita selittävämpää otetta, mutta toisaalta itsepä halusin gurun käsittelyyn :D Ja huoneessa oli myös rauhallinen hoitaja, joka selitti asioita. Huoneessa oli lisäksi 2 tai kolme koneenkäyttäjäinsinöörihemmoa :D

Toinen asia jonka olisin toivonut menneen erilailla oli luvattu lääkitys. Optikko lupasi puhelimessa, että hoitajalta saa rauhottavan ja kun pyysin sitä, todettiin ettei se enää ehdi vaikuttaa, jos tarvitset on otettava seuraava tyyppi siksi aikaa sisään. Totesin, ettei tästä nyt enää ruveta peruuttelemaan, tällä mennään. Olisin toivonut, että joku olisi tarjonnut minulle sitä aiemmin. Jälkikäteen tosin kuulin, että ko. rauhoittava vastaa 1-2 keskiolutta, joten ei siitä ehkä oikeaa hyötyä olisi ollut, mutta plasebovaikutuskin olisi varmasti rauhoittanut, sillä jalkani kramppasivat pelosta toimenpiteen aikana, ts. eivät kertaakaan koskettaneet hammaslääkärituolimaisen toimenpidetuolin pintaa :D

Josta päästäänkin kolmanteen seikkaan, joka olisi voinut olla erilailla. Koko alkututkimusten ajan oli minulle sanottu, että kiva että äiti on mukana, että äiti pitää sitten kädestä, että niin täällä toimitaan. No ei toimittu. Ymmärrän sen, että leikkaustuolin äärellä on paljon porukkaa, mutta mielestäni minua ei olisi saanut tyynnyttää siihen luuloon, että minulla on läheinen lähellä, koska tosiaan minulla kramppasi jalat pelosta toimenpiteen aikana. -Tätä tapahtuu myös silloin kun viisaudenhampaanpoiston aikana lähtee luuta :D Saattaja oli kuitenkin samassa huoneessa ja hoitajanainen otti jossain välissä kädestä, joka oli aika yllättävää.

Itse toimenpide oli nopeasti ohi ja yllättävän kivuton, ei missään nimessä helppo tai muuta, muttei mikään liian paha. Koneenkäyttäjien laskemat sekuntit tuntuivat tunneilta. Lääkäri kertoi koko toimenpiteen ajan kuinka kaikki menee hyvin ja kuinka erinomaiset uusista silmistä tulee, se oli vähän hassua, mutta toisaalta rauhoittavaa. Vaikka toimenpide ei minua sattunut, on muutama ystäväni valittanut sen heille olleen uskomattoman kivulias. Operaation jälkeen mentiin pimeään lepohuoneeseen suklaan ja appelsiinimehun kanssa ja olin siellä noin tunnin, jolloin silmät vuosivat ja tuntuivat roskaisilta. Kun tilanne alkoi helpottaa tuli aika isona yllätyksenä se, että minut laitettiin yksin ostamaan lääkkeeni alakerran apteekista, kuului kuulemma prosessiin. Oli muuten pelottava reissu :D

Lääkäri kävi usemman kerran paikalla kyselemässä tuntemuksia ja lisäämässä tippoja. Parin tunnin päästä tehtiin tarkistus ja pian sen jälkeen sainkin lähteä ja kotimatkakin sujui ihan kohtuullisesti (kaverit ovat myös kertoneet kotimatkan olleen aika helvettiä). Laserleikkaukset ovat aikamoista liukuhihnaa, kanssani lepohuoneessa taisi olla kokoajan kolme muuta ihmistä. Useat olivat myös toista tai kolmatta kertaa toimenpiteessa, esim. ikänäköä korjaamassa silläkertaa.

Kaksi seuraavaa päivää meni aikalailla totutellessa ja uuteen opetellessa ja olo oli vähän "outo". Sen jälkeen ei oikeastaan ollut mitään kipuja tai roskan tunnetta, mutta käytin tippoja kuuliaisesti vuoden verran kuten käskettiin. Sen jälkeen en niitä ole tarvinnut. Myös jälkitarkastus onnistui hyvin, tosin jälkitarkastuksen jälkeen toinen silmäni tulehtui, mutta siihenkin sain puhelinreseptin lähimpään apteekkiini. Silmiin olen ollut tyytyväinen sen jälkeen, kaikki piilokarsastukset ja muutkin kaikkosivat. Ainoa asia mikä vaivaa on se, että toimenpide olisi pitänyt suorittaa jo paljon aiemmin :)

Muistakaa leikkaukseen menijät uusia ajokortti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti