maanantai 15. huhtikuuta 2013

Eteenpäin on menty

...tai ainakin on mentävä, vaikka joskus haluaisi pysähtyä tai jopa palata takaisin vanhaan tuttuun. Tämän päiväiset hajanaiset mietteeni ovat kiertäneet menneessä ja pyrkineet tulevaan.

Jos olemme kotipaikkakunnallani pohtineet monesti, koska viimeinen sammuttaa valot, tulee kyllä suuri surku lopettavien turkulaisyrittäjienkin kohdalla. Siitähän ei ole edes kauaa, kun Yokia kehuin. Onneksi kuitenkin ehdin käydä sen koemaistamassa. Roccaa tulee myös ikävä. Mukavaa on kuitenkin se, että vaikka jokin aika sitten harmittelin teille Nina'sin ja Finskan poistumista katukuvasta, on Finska palannut kauppahalliin :)

Vietin viimeviikonlopun ensimmäisessä rakkaassa opiskelukaupungissani Jyväskylässä. Sinne on aina ihana palata, toki ennen kaikkea paikkakunnalla olevien ystävien, mutta myös kaupungin vuoksi. Jyväskylä on kaunis ja toimiva kaupunki, erityisesti opiskelijalle erinomainen. Minulle Jyväskylällä on aina tärkeä paikka sydämessäni, olenhan siellä ottanut ensimmäiset aikuistumiseni askeleet. Kun saavun matkakeskukseen tai näen vilauksen Lutakon rantaviivaa olen kotona.
Lainassa Finnkinolta
Olin varmaan viimeinen suomalainen, joka näki Mika Kaurismäen Tie Pohjoiseen -elokuvan. No, en ehkä ollut menettänyt mitään. Olihan se ihan katsottava, mutta niin ennalta-arvattava! Ketä oikeasti jaksaa enää kiinnostaa elokuva, joka rakentuu sankariheteroseksuaalisuuden (kyllä, keksin sanan itse) varaan, jossa Loirille ja Edelmanille lohkeaa varmasti ja jossa normista poikkeavuus on vastenmielistä ja väärää? En minä ainakaan. Ison plussan annan toki musiikista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti