tiistai 9. huhtikuuta 2013

Huonoa seuraa

Sitä todella olen ollut viimeaikoina, sekä blogin puolella että reaalimaailmassani, ei minulle nykyisin kuulu oikein mitään. Kun ei ole oikein tekemista, lenkit pitenevät pitenemistään ja sokerinsyöminen lisääntyy alkuvuonna hyvin alkaneesta lakosta huolimatta :D

Tämä työttömyysjakso on osoittautunut odotettuakin raskaammaksi ja pahintahan tässä on epätietoisuus siitä, milloin tämä loppuu. Olenkin muutamasti jo sanonut, että mikäs tässä olisi ollessa ja matkustellessa, jos joskus tietäisi, että tämä muuttuu paremmaksi.

Tähän jatkuvien työttömyysavautumisieni sarjaan sopii hyvin Hesarin paljon puhetta nostanut, syrjäytyneen Miran tuntoja avaava artikkeli, joka saa veren kiehumaan täälläkin päässä. "Jos mä en halua tehdä mitään muuta, niin onko mun pakko?" - Minä taas tekisin mitä tahansa, mutta ylikoulutettuna minulle ei anneta sitä mahdollisuutta.

Hesariin jo kerran viitaten, jatkan samaa rataa. Kuukausiliitteen juttu Aina vain paranee oli mieleeni ja siitä nostetun lainauksen sanomaa olen yrittänyt takoa moneenkin kaaliin vuosien aikana :D
"Mutta otetaanpa esimerkki ostovoimasta. Hesarin etusivulla Kukkura-kauppa tarjoaa huhtikuussa 1983 Kulta-Mokkaa hintaan 13:95 mk. Kahvipaketin sai noin puolen tunnin työllä, keskimääräisellä työntekijän tuntipalkalla. Maaliskuussa 2013 S-Marketin Juhla-Mokka-tarjous on 2,89 euroa. Nyt sen ansaitseminen vie kymmenen minuuttia."

Vaikka olenkin työttömyystilanteestani enemmän kuin harmissani, on kevät aika ihanaa aikaa; aurinko paistaa ja tiet ovat sulat. Ihanasta pienestä kummitytöstäni tuli eilen isosisko, enkä malta odottaa koska pääsen paijaamaan tätä uunituoretta tulokasta.

Alkuvuodesta kirjoittelin materia- ja reissuhimotuksistani. Kamalaa lukea vanhoja postauksia, joiden kuvat on otettu googlesta, kun osa kuvista näyttää kadonneen välistä, noh olkoot. Prahassa tosiaan tuli käytyä ja se Berliini on edelleen pohdinnassa. Kuten silloin tammikuussa kirjoitinkin, Tallinnassa tulee taatusti muutaman kerran pyörädettyä ja Tukholmaan kaipailin monen vuoden tauon jälkeen. 
- Tukholmaan olenkin suuntaamassa kahden viikon kuluttua, pitkästä aikaa! Reissuhimotuksiini on kiivennyt salakavalasti myös Pietari, sinne kun pääsee nykyisin niin kivuttomasti junalla.

Nyt salille, olkaa reippaita tänään!

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne, työnhakeminen on kyllä yksi turhauttavimmista asioista, lähinnä juuri se kun mikään ei ole varmaa ja läsnä jatkuva epätietoisuus:( Mutta tuo Tukholma kuulostaa kivalta breikiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :) Toisaalta yritän ajatella niin, että tämä tilanne kasvattaa tällaista kaikkimullenytheti-ajattelutapaan taipuvaista :D
      Joo, toivottavasti säät hellii jo loppukuusta!

      Poista