torstai 23. toukokuuta 2013

"Hiuksissas on nukkaa Pietarin"

Luulin alkuviikosta, ettei rekrytointifarssini voisi enää saada absurdimpia sävyjä
- olin niin väärässä
Blogini kuvailun voisi hyvin muuttaa muotoon epäonnistuneita rekrytointiyrityksiä ja huonoa käytöstä.

Sain puhelun. Ehkä omituisimman hetkeen. Siinä oli jotain niin pahasti väärää, että harkitsen jopa hetkeksi riisuvani tämän naurettavan, liiallisen, kiltin ja kaiken kestävän tytön viitan niskastani ja antavani palautetta tästä asiakaspalvelun ihmelapsesta.

Tai ehkä ongelma onkin siinä, etten ole asiakas, en ole mitään, olenhan vain potentiaalinen työntekijä.

Minulle soitettiin ja minulta tiedusteltiin asioita. Asioita joihin olin jo haastattelutilanteessa antanut mielestäni varsin kurantit vastaukset.
- Eihän siinä vielä mitään, ihan kiva että varmistavat, mutta tapa jolla se tehdään saa minut itkemään ja nauramaan yhtä aikaa.

Kerron teille parhaan palan:
Minulta esimerkiksi tiedusteltiin maailmoja syleilevästi äärimmäisen hyökkäävästi, onko minulla jokin ongelma kaupunkia X kohtaan. "Ei suinkaan, mutta miten se tähän liittyy", kysyin. Onko teillä tarjota minulle sieltä sitten töitä? Vastaukseksi sain epämääräistä mutinaa. Ei tuollaisia asioita kysytä noin eikä todellakaan puhelimitse.
Mieleni teki huomauttaa, että entä jos minulla olisikin ollut jokin ongelma kyseistä kaupunkia kohtaan. Se ongelma voisi olla jotain todella överisti telenovelamaisen kamalaa, jos vaikka joku vainoaisi minua siinä kaupungissa (joo keksin tämän skenaarion ihan itse, mutten halua vähätellä kenenkään stalkkereita ja mielestäni se voisi olla potentiaalinen uhka). Miksi minun tulisi perustella se tai ylipäänsä selitellä yhdellekään vieraalle ihmiselle yhtään mitään.

Ei tälläinen kuulu rekrytointikulttuuriin. Mielestäni mihinkään kulttuuriin ei myöskään kuulu puhelimen toisessa päässä olevan henkilön pomolla uhkailu, mutta se oli jo niin hysteerisen hauska nyanssi, ettette kuitenkaan uskoisi sitä tarinaa :D

Konkluusiona voin todeta:
Vitut, mulle riittää, en hae enää koskaan mihinkään. Työnantajat, soitelkaa kun vihdoin alkaa kiinnostaa ;P

Haluaisikohan joku kustantaa kirjoittamani rekrytointioppaan, se olisi taattu bestseller.

Ei, otsikko ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että biisi on ihan erinomainen ja kyllä aion tänään todella syödä sitä pitsaa :D

2 kommenttia:

  1. Siitä sitten vaan tarjoamaan kirjaa eri kustantajille! Ehkä urasi urkenee kirjailijana :)

    VastaaPoista