sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Eräs viikonloppu

Ennen taukoiluani lupasin kertoa teille eräästä lauantaistani, joten pannaampa viimein toimeksi.

Olin ystävieni kanssa Heurekassa katsomassa Body Worlds -näyttelyä, joka oli kaikessa etovuudessaan huikea. Olen mainostanut sitä siitä lähtien kaikille. Kyllähän se tällaisen kermaperseen pisti välillä kakomaan, kun oli tarjolla laajentunutta sydäntä, purkitettuja sikiöitä ja plastioituja ruumiita, mutta oli se myös hieno ja opettavainen näyttely! Äitini olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana katsomassa näyttelyn minussa aikaansaamia reaktioita, hän nimittäin on yrittänyt aivopestä meitä lapsiaan opiskelemaan lääkäriksi mitä moninaisemmin keinoin, mutta hyvin huonoin tuloksin :D Ehkä hän olisi sen ällöttelyn jälkeen ymmärtänyt, miksi minusta ei ole hoitoalalle :D
Päälle änkesin seuraavat luottovaatteeni:
Baltsut (yllätysyllätys) Repetto
Caprit H&M (ikivanhat)
Jakku vielä ikivanhempi H&M
Toppi Lindex
Laukku, joka jää pahasti peilipalleron taitteeseen, Michael Kors
Me myös söimme hyvin, kuinka yllättävää tämäkin. Kukaanhan ei olisi sitä minusta arvanut :D Kävimme Tony's Delissä, kerta oli minulle ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen. Alkuun valitsin valkosipulileipää. Se, kuten pöytään tarjoiltu talon focacciakin, oli oikein hyvää.
Pääruoaksi otin parsakeittoa uppomunalla ja paistetulla ilmakuivatulla kinkulla. Oi oi oi oi, namia. Tämä annokseen kuulunut uppomuna sai kunnian olla ensimmäiseni, tai en ainakaan muista sellaista koskaan aiemmin syöneeni.
Jälkkäriksi söin (tai yritin syödä) suklaafondantin. Se oli vaan niin valtava, että oli pakko luovuttaa noin 2/3 jälkeen, myös tämä taisi tapahtua ensimmäistä kertaa ikinä :D
Ilta huipentui hieman alkupäivää suuremman ystäväporukan kanssa puistohengailuun. Oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Tosin minun osaltani ilta taittui aika vahvasti Oon ihan täynnä -kitinän puolelle, yllä esitetyistä syistä.

Tällä viikolla alkoi uusin Suurin pudottaja -tuottari (jee!). Minua hämmentää suunnattomasti tuo ylipainon selittely. Ymmärrän kyllä, ettei negatiivisten ja pahojen asioiden kasaantuessa elämässä ruoka ole se ensimmäinen asia, eikä niitä pahoja asioita toki toivoisi kenellekään, mutta kaipaisin ennen kaikkea rehellisyyttä. Toivoisin, että edes joku kilpailija myöntäisi kerrankin rehellisesti, että vika on minun, minä olen syönyt itseni lihavasi, vaikka minulla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. Eikä siten, että omaa ylipainoa selitellään surun kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti