maanantai 10. kesäkuuta 2013

"Se heti unohtui, vaikka kuulemma kaikki puhui"

Tärkein asia ensin: minulla on ihana uusi mekko! Se on tosi kaunis, ihana, 100% puuvillaa ja se maksoi 5€ (no okei, se on H&M:ltä). Olen tässä vuorokauden verran miettinyt, miksi ostin sen vain yhdessä värissä.

Siinähän se tärkein asia taisikin olla :D
Ehkä keksin muutakin juteltavaa, jos vaikka käyn läpi näitä juttuja, joista taukoillessani ajattelin teille joskus juttelevani.

Hanna Reinikainen listasi Hesarin blogissaan parhaita tv-sarjojen hääkohtauksia. Hänen listalleen mahtuvat järjestyksessä Solsidan, Sinkkis, West Wing, Frendit ja Metsolat. Minulla ei ole aavistustakaan ensimmäisestä tai kolmannesta, mutta kolme muuta olisivat vahvoilla sijoilla myös omassa listauksessani. Metsolat todennäköisesti ihanan Suomikesäkasariajankuvan (ja lopputragedian) vuoksi ykkösenä. Uusimpana lempparina The Big Bang Theoryn hääjakso.

Kuninkaallisia häitä ovat monet muut ansiokkaasti analysoineet, mutta tokihan minunkin lusikkani on päästävä soppaan. Sanoin jo Vickanin häiden kohdalla, ettei tuttu prinssi saa prinsessansa -satu kiinnosta enää ketään. Se sen sijaan kiinnostaa, kun prinsessa saa kuntosaliyrittäjänsä tai prinssi yh-äidin. Siinä on sitä satua, jota me taviksetkin arkeemme tarvitsemme ja se antaa toivoa siitä, että hierarkioiden ja luokkien merkitys vähenee, maailma muuttuu ja hovit hitaasti sen mukana. Itsehän en voi kuvitellakaan niin suurta rakkautta, joka saisi minut vaihtamaan arkeni ja ihmisyyteni kaikkien tuntemaksi kiiltokuvaksi, mutta se on vain minun ongelmani. Enhän ole mitenkään erityisen romanttinen tyyppi, enkä lapsenakaan aikonut isona prinsessaksi.
No, eikö olekin ihan täydellinen?
Tiedän, että rakastatte kuvausolosuhteitani yhtä paljon kuin minäkin.
Tämän nykyisen arkeni vaihtaisin kyllä toiseen. Sanasta työ on monelle tullut uusi "leipä". Sitä huudetaan ja anellaan.

Tiedän olevani onnellinen ja etuoikeutettu saadessani opiskella ja tiedän todella, etten ole ainoa, joka tuskailee työttömyytensä kanssa. Silti se on vaan niin epäreilua. En jaksaisi enää jaaritella asiasta, ei se kiinnosta teitä. Minusta on vain uskomattoman väärin, että ne innokkaimmat ihmiset, ihmiset joilla on omien alojensa tuorein tietotaito käytettävissä jäävät nyky-yhteiskunnassamme sivuun. Monet tutkinnot ovat aikaan sidottuja (tähän on varmasti jokin hieno sivistyssana olemassa, en vaan tiedä sitä), jos omaa osaamistaan ei pääse kehittämään, ovat ne tutkinnot pian varsin arvottomia.

Jos ette vielä keksineet mistä tämän kertainen purnaukseni sai voimansa, suosittelen vilkaisemaan Kauppalehden uutista aiheesta. Uutisessa viitataan Juha T Hakalan blogiin, jossa on kauheasti fiksua asiaa aiheesta. Eniten minua kuitenkin huvittaa tarina työnhaun Suomen mestarista. Olisinpa itse älynyt jatkaa laskemista, kun jossain 200 lähetetyn hakemuksen jälkeen päätin, ettei se ole se numero, jolla haluaisin itseäni kiusata. Tuosta 200 on ikuisuus, olisin siis aivan taatusti uusin työnhaun Suomen mestari. Se vasta olisikin erinomainen ja mairitteleva titteli :D

Muuton lisäksi olen aikani kuluksi julkaissut yhden artikkelin. Tiedän jo, ettei se tule avaamaan minulle oven ovea, mutta ainakin se näyttää helvetin hyvälle CV:ssä. Uskon ja toivon vahvasti, että saan tällä viikolla kaikki rojuni sellaiseen kuntoon, että pääsen valumaan takaisin blogini aihepiiriin ja ehdin ottaa teille kuvia muutamista kivoista uutuuksista.

2 kommenttia:

  1. Työn haku on varmasti hankalaa nykyisin, olen kuullut niin monia epätöivoisia tarinoita. Onnea sinulle työn etsintään, varmasti löydät itsellesi työpaikan :)

    VastaaPoista