maanantai 5. elokuuta 2013

Hassuja juttuja

Kuvasaldoa viimeviikon varrelta, jonka vietin pääosin Tallinnassa. 

Ensiviikolla Tukholmaan, sitä ennen olin Turussa työmatkalla, Tuuriinkin mahdollisesti olen jossain välissä menossa. Taidan siis kiertää työkseni T:llä alkavia kaupunkeja :D

Tallinnassa euro on meille suomalaisille aika halpa. Toki euro on ainakin yhtä kallis Virossa eestiläisille, kun Suomessa meille suomalaisille. Kuitenkaan en voinut olla yllättymättä tuotteiden hinnoista asioidessani Rimissä. Myös kahvilakahvit olivat Helsinkiin verrattuna huikean edullisia.
On huvittavaa, että matkustan työkseni, se on myös äärimmäisen raskasta. 
Huvittavaksi tilanteen tekee se, että en ole koskaan pitänyt erityisesti matkustamisesta. Matkustelemisesta kyllä, mutta en koe itse matkaa matkakohteisiin tai hotellielämää erityisen hohdokkaana, en ole koskaan kokenut. 
Itseasiassa olen joskus sanonutkin, että matkustelisin paljon enemmän, jos ei tarvitsisi sitä varten matkustaa.
Pidän kyllä valtavasti uuden kokemisesta ja näkemisestä, mutten ole koskaan arvostanut hotelli- ja matkailuelämää itsessään, päin vastoin, matkustaisin ehkä paljon enemmän, jos voisi palata kotiin nukkumaan :D
Tulee aina valituksi ne tärkeimmät tölkit ;P 
On ihanaa saada olla sisko.
Olkaa hyvät tästä täysin muuhun postaukseen liittymättömästä sivujuonteesta :D
Työni on ollu erittäin antoisaa, mutta myös hyvin väsyttävää. 
Ensiviikolla keskustellaan ehkä jatkosta. Tai toki mahdollisuushan on, että keskustelu koskeekin jatkamattomuutta, mutta sen näkee sitten.
En jaksa ottaa asiasta paineita, olen nyt töissä ja alkuvuoteen verrattuna se on jo paljon se.
Eräs asia minua tosin närkästyttää kovasti. 
Se periaatteessa liittyy kiinteästi työhöni, vaikka työ itsessään on todella hauskaa ja antoisaa, on tietyiltä tuttaviltani saamani vastaanotto ollut enemmän kuin hämmentävää. 
Minulle on tehty varsin selväksi, etten tee "arvolleni sopivaa" työtä. Kuulemma on noloa tuplamaisterina tehdä pr-hommia. Noloa se olisi kuulemma "pelkkänä" maisterinakin.
Toivoisin kovasti, että ihmiset ottaisivat päänsä pois omasta ja toistensa perseistä.
Toivon tai toivoisin, ettei minun tarvitsisi sanoa (kirjoittaa) tätä "ääneen": työtä on tehtävä. Harva meistä etenee elämässään kotona makaamalla, saati, että meistä kovinkaan moni saisi siitä kaipaamaansa tyydytystä.
Vaikka olenkin ehkä opiskellut "aika paljon" ei minulla ole koskaan ollut harhaluuloa siitä, että pelkkä koulutus riittäisi yhtään mihinkään. Tai että se yksin olisi yhtään mitään.
Tarvitaan paljon muutakin:
hyvää onnea
hyviä kontakteja
täytyy olla hyvä tyyppi
muun muassa.
Koulutus yksistään ei tarkoita mitään, siihen pystyy apinakin kunhan ensin riittävästi päätään hakkaa seinään. Koulutusta ei myöskään ole, työläisten rakentamassa Suomessa, koskaan pidetty niin suuressa arvossa kuin työntekoa. Ennen kaikkea minua hirvittää ajatus siitä maailmasta, missä nämä kommentoijat elävät. Jos jokainen korkeasti koulutettu suomalainen kieltäytyisi tekemästä mitään muuta työtä, kuin sitä jota he haluavat tehdä, tai johon heillä on koulutus, oltaisiin kusessa. Kirjaimellisesti.
Suomi on siitä hieno maa, ettei täällä tarvitse tehdä töitä, jollei sitä halua. Yhteiskunta kyllä pitää huolen. Siitä, onko yhteiskunnan loppumaton huolenpito hyvä vai huono asia, voidaan keskustella pitkään. Enemmän minua kuitenkin hirvittää se, mitä nämä "tavallisten" ihmisten arjesta täysin vieraantuneet liian hienot, koulutetut ihmiset kertovat yhteiskunnastamme ja sen tilasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti