tiistai 29. lokakuuta 2013

Molemmat Puolet

Otsikkoonhan tämän päivän jutustelu kiteytyy.

Lupailin eilen asiaa aiheesta. Lukekaahan myös eilisen tarinoinnin aihetta sivuava Vilhelmiina Wahlbeckin Pilkun paikka -blogipostaus.

Ekat kuvituskuvat Kauppakeskus Kaaren avajaispäivältä.
Ihan vaan siksi, että halusin tämän tähän lykätä :D

Haluaisin nähdä vuonna 2002 esitetyn Popstarsin ensimmäisen tuotantokauden uudestaan. En keksi montaa suomalaista tositv-sarjaa, josta olisi tullut niin paljon staroja kerralla.

Kaaren Sokos.
Oli ihan kiva käydä tutustumassa työasioissa.

Ensimmäisiin vuosiin en kestänyt PMMP:tä ollenkaan, en siis yhtään. Olen nähnyt tytöt livenä ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja se oli aika kammottavaa. Mutta pian sen jälkeen kolisikin jo kovaa.

Tähän väliin voisin kertoa, etten fanita ketään, en ole koskaan fanittanutkaan, mutta pidän monista (lähinnä tässä tapauksessa) yhtyeistä.

Eräs syy siihen, miksi tytöt kolisi ja kovaa on varmasti se, että heissä on munaa enemmän kuin pienessä kylässä.
Anna Perho twiittasi sunnuntaina, että PMMP on tehnyt naisasian eteen paljon enemmän kuin akateemiset marisijat. Tämän allekirjoitan helposti, vaikkei muutenkaan akateemiset marisijat saa juurikaan asioita aikaan ;P

Vuonna 2009 poljin työmatkoja vajaa 2000km. Silloin tuli myös PMMP:n Veden varaan. Siitä kesästä ei ole paljon muistoja. Poljin töihin ja elin erästä tähän astisen elämäni pahinta parisuhdekriisiä.
Jos rehellisiä ollaan, toivon, että pahinta ikinä.
Siltä kesältä muistan Lautturin, se soi töissä ja työmatkalla. Tosin työmatkoilla soivat jo kaikki muutkin albumit, enkä voinut ymmärtää, miksi en ole kuunnellut niitä aiemmin.

Lauantaina se (toiseksi) Viimeinen keikka.
Ei, ei ole parempia kuvia, enkä viitsi linkata tähän edes musiikkia.
Ette te niitä linkkejä tarvitse :)

Rakkaudesta julkaistiin vuonna 2012, jolloin elin (ja ikävä kyllä elän taas pian) sitä tässä blogissakin tuttuakin tutumpaa työttömyyskriisiä.
Jos joku kappale on esiintynyt sanoin tai videoin blogissani eniten, on se ehdottomasti tämän kyseisen levyn Tytöt.
En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, mutta se kappale on antanut minulle voimaa uskoa itseeni. Sitä kuuntelemalla saan hämmentävästi voimaa uskoa siihen, ettei minua voida loputtomasti rankaista siitä, että olen ollut joskus ahkera ja kiltti tyttö ;P

Saattaa vaikuttaa sille, että arkeni on yhtä kriisiä, kun sanon, että tätä nykyistä kriisiä hillitsen kuuntelemalla Rakkaudesta-levyn kappaletta Koko show.

Lauantaina meitä oli paikalla muutama muukin.

Voin siis tiivistää tarinointini siihen, että olen kasvanut yli tähän astisen aikuisuuteni pahimmista kriisestä PMMP:tä kuunnellen.

Kiitos tytöt, kasvoin teidän kanssa aikuiseksi < 3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti