lauantai 1. maaliskuuta 2014

Tiedä mistä olet tullut


… On lause, jota olen blogissanikin hokenut useammin kuin kerran.

Omat taustani ovat varsin työläisperäiset, minulla ei ole esi-isissäni oppineita, tai edes kauppiaita.
Saan ylpeydellä kantaa työteliään, nykyisin niin halveksitun tavallisen suomalaisen geenejä. Minussa ei ole mitään erikoista. Geenini ovat hyvin tavallisen maalaisen geenit. En kuitenkaan edes yritä kieltää sitä tosisasiaa, etteikö elämäni olisi vanhempieni valintojen ja opiskelujen vuoksi ollut, perustyöläistaustaa vastaan peilaten, hyvin helppoa ja tietyssä määrin yltäkylläistäkin.

Tunnen suurta kunnioitusta ja arvostusta edeltäjiäni kohtaan ja arvostan sitä kaikkea mitä he ovat itse omin käsin itselleen luoneet ja kuinka paljon he ovat töitä tehneet.
Siitä huolimatta, olen joskus miettinyt, olisiko elämäni erilaista, jos lähtökohtani olisivat jotenkin glamourisemmat tai muuten ihmeellisemmät, taiteellisemmat, kulttuurisemmat...

Tämä ei ole kuitenkaan nyyhkytarina juuristani, vaan vuodatus omasta kapeakatseisuudestani.


Tänä vuonna Suomen Kulttuurirahasto juhlii juhlavuottaan ja he kampanjoivat "Etsi isovanhempasi" -hakua sivustollaan, jonne on ihanasti koottu nähtäville vuonna 1938 perustamista varten lahjoittaneiden tiedot ja digitalisoidut keräyslistat allekirjoituksineen.

Hakua avatessani, en olettanut löytäväni paljoakaan juuriani. Mitä maatiaiset muka kulttuurista olisivat tienneet ja millä rahalla he olisivat jotain lahjoittaneet?

Ja paskat, olin taas omien ennakkoluulojeni vanki. Löytyihän sieltä minulle vaikka ja ketä, ja he olivat myös lahjoittaneet enemmän rahaa kuin monet varakkaammat henkilöt.

- Hattu päästä, tämä pienisieluinen jälkeläisenne häpeää omia ennakkoluulojaan ja tuntee suurta iloa tästä hetkestä, kun saa pienen kosketuksen omiin juuriinsa ja näpäytyksen sieltä samalta suunnalta < 3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti