sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viimeaikoina

Kevät kääntyikin yllättäen aika kiireiseksi ja päivät menevät niin lujaa, etten meinaa itse pysyä perässä.

En kuitenkaan ole unohtanut teitä ja nyt haluankin jakaa teille suuren kuvapläjäyksen viimeviikoistani.
Voitte myös arvata, että yleensä aina hiljaisuuteeni liittyy ikävästi myös jokin fyysinen rajoite. 
Nyt en onneksi ole ollut kipeänä, mutta mursin jo kerran aiemmin murtuneen varpaan - auts!
Se on lisännyt oman haasteensa arkeen.




Kävin ystäväni kanssa Raflassa syömässä, ensimmäistä kertaa, ja suunnittelemassa ensiviikon reissun yksityiskohtia.
Ruoka oli hyvää, paikka oli kiva ja tarjoilu toimi. Kovin montaa muuta asiakasta ei paikalla ollut, mikä on hassua, kun taasen Raflan sisarravintola tuntuu olevan kokoajan täynnä. 
Ruoka oli maistuvaa, ehkä hieman liian viileää, muttei kylmää. Alkuruoassa oli vähän liikaa happoja makuuni, mutta jälkiruoan täydellisyys korvasi senkin puutteen.
Hyvien pöperöiden jälkeen suunnattiin katsomaan Stella Polariksen improa, ensimmäistä kertaa sitäkin lajia minulle, oli ihan hauskaa seurata tuttujen näyttelijöiden heittäytymistä.

Joitain viikkoja sitten kävin kuuntelemassa Sergei Rahmaninovin Vigilian Turun yliopiston kuoron ja Wiipurilaisen osakunnan laulajien esittämänä Uspenskin katedraalissa. Esitys oli huikea! Kirkkoslaavi on minulle niin vieras asia, kun joku vaan voi olla, mutta voi että mitkä kylmät väreet! :)

….Missäs muualla olen vielä luuhannut :D
Kävin kuuntelemassa (taas kerran) Saku Tuomista. Dreamdon tapahtumat ovat aina inspiroivia.

Tämänkinkertaisen luennon anti jäi kytemään mieleeni ja olenkin sen ansiosta tehnyt muutamia juttuja ja taas pyrkinyt ponnistamaan eteenpäin, lähemmäs niitä omia tavoitteita ja unelmia.
Kuulette kyllä, jos onnistun hypyissäni :)
Olisihan se jo aikakin! :D

Kaiken muun (teille tarjoilemani sekametelisopan) lisäksi kävin vihdoin Designmuseossa katsastamassa R-Collectionin juhlanäyttelyn ja Henrik Vibskovin. Yleensä kuulette minulta varauksettomua kehuja museosta kuin museosta, muttette nyt. Designmuseo perusnäyttelyineen on kiva, on myös hienoa kunnioittaa suomalaista toimijaa juhlanäyttelyllä, mutta Tanskan pojan näyttely meni minulta totaalisesti yli, huhuijaa.
Puhutteliko se sinua? Jos näin, kerro ihmeessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti