tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mitä paaston jälkeen?


Vielä viimeinen osa "paastosarjaa", vähän jälkijunassa.

Paaston aikana paino ei paljon pudonnut, en koe henkistyneeni tai puhdistuneeni, enkä niitä toki juuri odottanut. Ylpeä olen itsestäni ja hämmentynyt siitä, ettei ole tosiaan nälkä.

Äsken (siis paaston jälkeisenä päivänä, toim. huom.) söin Realin avokadolla ja hämmästyin suoranaisesti, kuinka tavalliselle se maistui. Ei mitään herkistynyttä tunteiden sinfoniaa suussani, jollaista paastoa hehkuttavat lupaa.

Mutta, jos nyt analysoisin itseäni objektiivisesti, niin koen, että paasto sopii minulle. Päivät menivät aika helposti. En kokenut mitää suunnatonta euforiaa niin, että alkaisin hehkuttaa tätä muille ja pyrkisin johonki suurempaa totuuteen.
Herättelevänä koen juuri edellämainitun; se Reali maistui nytkin Realille. Saatoin ehkä jopa oppia ihan vähän siitä, et ruoka on ruokaa, ei mikään maailmanparantaja ja tunteiden tuki, mitä se minulle ehkä on ollut.

Mutta miten se totuus olikaan taas tarua ihmeellisempää ja vanhat tottumukset palaa nopeasti:

Paaston jälkeinen aamu alkoi totutusti, ei ollut nälkä. Aamulla join reilun 2 desiä Valion(?) vadelmakeittoa, "töissä" eväänä minulla oli 2 nektariinia. Töiden jälkeen söin sen Realin avokadolla ja voinkaltaisellalevitteellä (millä hiton yleisnimellä näitä joita ennen kutsuttiin kai vain margariiniksi (erotuksena leivontamargariinista) voi kutsua?! :D) ja lisäksi vielä yhden nektariinin. Kello oli tässä vaiheessa noin kolme. Tähän asti pärjäsin mielestäni oikein mainiosti.

Kello 16-17 välillä söin muutaman (ehkä reilu 5 aika pientä) mansikan, 2 karviaista, 3 herneenpalkoa ja nakersin ihan pienen maistelupalan sitä jo mainitsemaani suklaamuffinsia (siis onneksi oikeasti pikkuriikkisen).
Tässä vaiheessa olin jo vähän nääh, miten tästä napostelusta tuleekin taas jo tapa, mutta ajattelin, ettei tuo ole vielä paha. Eikä se nyt oikeasti olekaan. Toki muffinsin olisi voinut jättää nakertamatta, mutta nyt puhutaan varmasti alle kymmenesosamuffinsista, joten sillä ei taatusti ole mitään merkitystä.
...Ja olihan se kiva päästä maistamaan satoa, joka paastoni aikana on kypsynyt.
Lisäksi hedelmä-kasvis-marjalinjallahan sitä ensimmäiset päivät pitikin olla.

Mutta; hieman ennen seitsemää söin 3 paahdettua täysjyväpaahtoleivän palaa, jossa oli vähän rasvalevitettä, juustoa ja kinkkua. Nakersin lisäksi jo vähän neljättä, kunnes päätin, että nyt loppu. Otin ensin yhden ajatuksella: jotainhan sitä on syötävä. Toisen otin, kun ajattelin, ettei se nyt suurta eroa tee 1 tai 2. Jälkimmäisen syötyäni vasta tajusin, että leivällähän tosiaan on kinkkua, joka ei ehkä ollut se viisain valinta ensimmäiseen päivään. No vatsa ei tuntunut ollenkaan täydeltä, joten hetken kärvisteltyäni otin vielä kolmannen ja aloitin sitä neljättä, kunnes totesin, että nyt riittää. Olisin varmasti voinut syödä itseni poksahtamaan.
-En toki siten miten syömisongelmaiset ahmivat, mutta kuitenkin 4pv ilman kiinteää ruokaa ollut vatsani ei tullut täyteen 3 leivänpalasta, se oli outoa ja harmillista. Vanhoille "syön kaiken mitä mieli tekee" -raiteille olisi voinut palata tosi nopeastikin.

Sinäänsä tilanne nyt ei ole paha, huvittaa vähän kirjoittaakin tästä kuin suuremmastakin draamasta. En ole vatsanpuruinen, enkä oikeasti nälkäinenkään. Minun ei tehnyt mieli napostella enää mitään sen jälkeen, enkä aio ruoskia itseäni tällä. En todellakaan usko tämän nyt "pilanneen" mitään, vaikka toki mieluummin olisin syönyt leipien tilalla muutaman hedelmän. 
Tässä vaan huomasi sen, miten nopeasti luisuu vanhaan ja syö ajattelematta mitä syö!

Mielestäni tilanne oli siten hyvä ja opettavainen, sillä olin himoinnut päivän Real-palaa sen 4pv, ja huomasin, ettei se maistunut nyt niin ihmeelliselle. Uskallan siis jatkossakin paaston jälkeen syödä himoitsemiani ruokia pelkäämättä, että syön niitä liikaa. Opin toisaalta myös sen, että teen jotain keittoa ensimmäisille päiville, ettei tarvitse täyttää sitä vatsaa heti millään pullalla.

Kaikenkaikkea paastosta jäi todella positiivinen mielikuva ja vähän jo odotan seuraavaa paastoa puolen vuoden päässä ;P Tällä välillä missionani voisi tosin olla ihan yleisestikin sen järkevämmän syömisen opettelu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti