lauantai 19. heinäkuuta 2014

Viiminen paastopäivä


Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Eilen ei tosiaan paastoaminen olisi enää illalla kiinnostanut, vaikkei ollut nälkä, ei vaan huvittanut. Tuntui tuskaiselta ajatella, että vielä kokonainen vuorokausi ja sen jälkeen yksi nukuttu yö, ennen mitään ruokaa muistuttavaakaan. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi -ei sitä nyt enää tässä vaiheessa luovuteta!

Tänään olo oli aamulla paljon parempi. Ei yhtään niin heikko, kuin kolmannen paastopäivän aamuna. Nesteet ei oikein vieläkään maistu, joten en edes yritä juoda kuin niitä sallittuja nesteitä, joita oikeasti haluan juoda.
Väsyttää hiukan ja päätä särkee vähän, varmaan juuri siksi, ettei liemiä ole mennyt riittävästi. Tai sitten se on vaan yleistä laiskuutta :D

Keksin vielä yhden hyvän syyn siihen, miksi kannatti typistää paasto 4 päivään; olen huomenna töissä. Ostin siis huomiselle aamulle vadelmakeittoa, jota juon hieman ja otan päivän evääksi muutaman nektariinin: annan vatsan rauhassa opetella kiinteään ruokaan ja olen ainakin työpäivän loppuun saakka mättämättä. Yritän toki muutenkin elää fiksusti koko loppuviikon ja pitää itseni kurissa. Olla ahtamatta liikaa ruokaa mahan tämänhetkiseen vetoisuuteen nähden ja olla aiheuttamatta mahanpuruja. Mutta parempi pelata varman päälle, kun ei voi koskaan tietää, miten sitä repsahtaa, kun taas saa syödä. Toivon ettei repsahda, mutta pitää vähän ennakoida.

Torstaina iltapäivästä ja illasta ajattelin syödä hieman kiinteämpää ruokaa; vähän puuroa, ehkä leipää ja avokadoa, mansikkaa ja vesimelonia - tai näin olen ainakin viimeiset 3 päivää suunnitellut ;P
Perjantai vaan hirvittää, olen silloin vapaalla ja mietin, pitääkö minun sulkea itseni eväineni ulos vai lähteä jääkaappia karkuun. Silloin ajattelin syödä hieman riisiä ja vihanneksia torstain pöperöiden lisäksi, toivottavasti pystyn olemaan fiksusti. On minulla kylllä yksi suklaamuffini varattu äidin leipomuksista, josta saan nakertaa torstaina illalla palan, jos olen siihen saakka onnistunut elämään fiksusti.
Hieman myös suurena kahvin ystävänä kahviin paluu hirvittää, yrttitee tulee nyt jo korvista. Mutta jos ainakin pari ensimmäistä päivää voisi olla juomatta kahvia :D

...Miten minulla voi vieläkin olla näin onneton oletus omasta itsekuristani, vaikka itse paasto meni näin hyvin!


Viimeisen päivän voitokkaista tuntemuksista huolimatta pohdin neljännen päivän iltana hetken lankeamista: olinhan onnistunut niin mainiosti, mitä väliä parilla hassulla tunnilla olisi -voisin siis jo syödä. 
Pyhpah! Enpä nyt kuitenkaan syö ennen huomista. 
Olipa tämä kaiken kaikkea hauska reissu, olen aika ylpeä itsestäni!


Nämä talteenkirjoitetut ajatuksenlentopostaukset ja niiden kielenkäyttö suorastaan ahdistavat jo minua, eikö teitäkin? :D
Kirjoittelen kuitenkin vielä paaston lopetustuntemukset ennen mielenkiintoisempiin aiheisiin siirtymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti