torstai 7. elokuuta 2014

Kulmien kestopigmentointi


Pieni ikuisuus sitten vihjasin Instagramissa tehneeni jotain jännää.
…Jännää minun mittakaavallani; kestopigmentoin kulmani.
 Mietin projektia loppujen lopuksi todalla lyhyen ajan, kun löysin tekijän, jonka käsiin uskalsin uskoa kulmani.

Kulmakarvani eivät koskaan ole olleet se kasvojeni vahvin puoli 
- Ei, älä kysy mikä on, en tiedä :D
Viimeisen 10 vuoden aikana kulmakarvat ovat tulleet tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi osaksi meikkausta. Kauas ollaan tultu omista teiniajoistani, jossa kulmat nypittiin hyvin ohuiksi. 
Sellaisia en itselleni ole koskaan tavoitellut, mutten kuitenkaan koskaan oppinut piirtämään niistä minua riittävästi tyydyttäviäkään. Nykyteinit tuntuvat osaavan piirtää ihan mielettömiä, heidän kasvojaan juuri oikein korostavia kulmia.

Siksipä kestopigmentointi alkoi ajatuksena kutkuttaa minua joitain aikoja sitten. Sehän ratkaisisi kaikki ;P ongelmani. 
...Niinhän se melkein teki: näin huimilla kesäkeleillä en ripsienpidennysten ja uusien kulmien kanssa ole meikannut ollenkaan. Silti lopputulos on ollut mielestäni edes kohtuullisen siisti.

Joku saattaa nyt miettiä, eikö kestoväri riitä?
Olen kestovärjännyt kulmiani säännöllisesti noin 15 vuotta ja pitkään koin, että sen piti riittää ainakin kynällä korjailtuna. Värin kesto kulmissani on kuitenkin aika huono, eikä pelkkä kestoväri tokikaan muuta kulmien ilmettä. Ei vaikka ne olisi nypitty kuinka taidokkaasti. Karvathan kuitenkin ovat sellaiset ja niissä kohdissa, mihin sattuvat kasvamaan.

Alkuvuoden aikana minua alkoi ärsyttää jatkuva kynällä tuhraaminen ja sen (kuviteltu) suttuisuus. Niinpä Blackoutista Satu Huikon löydettyäni en miettinyt oikeasti hetkeäkään. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Satu tekee karvatkeniikalla luonnollisia kulmia, ei siis mitään palkkeja. Palkkeja en toki olisi koskaan ottanutkaan.

En oikein tiennyt mitä odottaa. Varasinkin ensin Sadulta konsultaatioajan, jossa ilmeisesti yleensä keskustellaan mm. väristä. Minä, tietyissä asioissa hysteerisen tarkkana ihmisenä, halusin, että kulmat piirretään minulle. Halusin nähdä, että olemme samalla aaltopituudella. Se onnistui ja ymmärsin, että Satu ymmärtää, mitä haluan.

Minulla ei ole tatuointeja, joten en tiennyt millaista kipua odottaa. 
Kipu ei kuitenkaan ole hommassa se kynnyskysymys, sen kyllä kestää. Puudutustakin tulee tietyn alkuvaiheen jälkeen, joten sen suhteen ei kannata huolestua. Minulle hieman yllätyksenä tulivat silmien vuotaminen ja kulmien turpoaminen. Olin kyllä varautunut molempiin hieman, mutta minulla varsinkin oikean kulman turvotus oli aika massiivista.
- Turvotus on tapauskohtaista ja menee ohi, eikä se, käsittääkseni, vaikuta asiaan.

Ehkä eniten olin huolissani siitä, millainen tulos olisi heti neulomisen jälkeen - kehtaisinko kävellä kotiin. Hyvin kehtasin, ei pienintäkään ongelmaa. Jälkipigmentoinnin kohdalla jopa kävelin kodin sijaan suoraan Gaijiniin :D

Tässä kulmat heti ensimmäisen pigmentointikerran jälkeen. Minimaalinen punotus ja turvotus nähtävissä.

Kulmiin tulevan mallin suhteen en hätäillyt. Tiesinhän ensitapaamisen perusteella, että Sadulla on hyvä näkemys kulmien mallista. Väristä sen sijaan olin tarkka ja hieman huolissani myös pigmentointikerralla. Se olikin ainoa asia, joka ensimmäisellä pigmentointikerralla ei osunut ihan nappiin. Kulmista tuli makuuni liian lämpimän ruskeat. 
Maailma ei kuitenkaan siihen kaadu. 
Noin 3vkoa (- 2kk) ensimmäisestä pigmentoinnista suoritetaan jäkipigmentointi. Se kuuluu hintaan, sillä parannetaan pigmentoinnin kestoa ja voidaan tosiaan hieman korjailla lopputulosta. 
Jälkimmäisellä kerralla valittiin väriksi kylmempi ruskea, jonka Satu sekoitti useammasta väristä. Nyt siitä tuli oikein hyvä. Samalla vahvistettiin pigmentointijälkeä ja tehtiin muutaman karvan lisäyksiä. 
Tykkään Satusta myös siinä, että hän sanoi minulle, milloin riittää. Itsehän muuten viilaisin karvojani yhä :D

Hieman kammoksuin myös paranemisprosessia ennalta. Sekin oli kuitenkin aivan turha pelko. Kasvojani ei kiristänyt, eivätkä kulmat hilseilleet. Riitti, että rasvasi kulmia säännöllisesti Bebanthenilla muutaman viikon ajan ja paremisprosessi oli siinä.

Ehkä hieman hassusti valittu kuvakulma, mutta tämä oli ainoa ennen-kuva.
Molemmissa kuvissa kulmat on äskettäin nypitty ja värjätty ja ennen-kuvassa niissä on lisäksi kynää.
- Niinpä, mitä kirjoitinkaan yllä :D

Kukaanha ei katso toisen kulmia niin läheltä, että tietäisi jollakin olevan (hyvin tehdyt) pigmentoinnit. Saatan saada nyt muutamia "et sitten kertonut" -viestejä, sillä en kertonut ystävilleni asiasta ennestään. Tapanani ei ole huudella ennakkoon asioita, joissa on edes pieni riski päätyä katastrofiin. 
- Olisittepa nähneet minut näönkorjausleikkauksen alla :D :D
Kulmieni luonnollisuudesta kertoo hyvin se, ettei edes supertarkka äitini huomannut asiaa, 
ennenkö käskin hänen katsoa kulmiani tarkkaan.
Toki sulautumista helpottaa kun värjäytän ja nypitän yhä kulmiani säännöllisesti. Eihän pigmentointi toki tarkoita, että voisin jättää kulmani luonnontilaan. Muutenhan pigmentointieni päällä olisi pian oljenvalkea puska :D

Vaikka nyt kerronkin, että hyvän kulmienpigmentointikokemukseni jälkeen harkitsen myös silmänrajausten ja ehkä jopa huulien pigmentointia, tämä ei silti ole maksettu mainos. Tämä on ansaittu kehu.

2 kommenttia:

  1. Hyvännäköiset kulmat! :) Mä jostain syystä tykkään "värittää" ja laittaa kulmani itse. Aika kauas on omallakin kohdalla tultu teiniajoista ja niistä liian ohuista ja muutenkin väärinnypityistä kulmista :D Kulmat on varmasti meikkipohjan ohella meikin tärkein osa. Ja vaikka ei ois meikkiäkään, niin hyvät kulmat pelastaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen hyvin tyytyväinen :)
      Joo, kulmat on tosi tärkeä osa meikkiä, kuten sanot, ne pelastaa paljon.

      Poista