torstai 25. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen puolikas


Ainakin Iphone-käyttäjät tietävät, että toisinaan puhelin ilmoittaa, että matka kotiin kestäisi tietyn ajan. Se on jännä fiilis, kun joka kerta sanaa koti katsoessasi mietit, ettei siellä ole koti.

Ensimmäinen puolikas vuodesta 2015 on takana ja voi pojat mikä puolikas se on ollutkaan. Se on tajonut minulle juuri sitä mitä olen halunut ja paljon enemmän, mutta silti olen oppinut sen aikana niin paljon siitä, millaisilla asioilla sitä oikeastaan onkaan merkitystä. 

No höpötys sikseen, mitä toivoin vuoden 2015 alussa?

Toivoin töitä, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin, ja hurjaa kyllä, niitä myös sain. Enkä ihan mitä tahansa töitä, vaan juuri sellasia töitä, joita haluan nyt tehdä. Toki varmasti sanoisin näin monien muidenkin työnkuvien kohdalla, mutta sama se. Koeaikani loppui alkuviikosta ja koen olevani siinä paikassa, jossa minun nyt tuleekin olla.
Kuten tammikuussa kirjoitin, otin hieman erilaisen lähtökohdan työttömyyteeni vuoden alussa ja kävin päättäväisesti erilaisia liittojen ja te-toimiston tarjoamia palveluja (uudelleen) läpi. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta ilmiselvästi tilanteen jonkinlaisesta resetoimisesta ei ollut haittaakaan.

Työllistyminen on toki vaikuttanut vuoden alkupuoliskoon enemmän kuin mikään muu. Onhan minulla nyt edes jonkinlainen elämänrytmi, arki, työn ja vapaa-ajan ero, vähemmän aikaa esimerkiksi blogille ja toisaalta myös hieman enemmän rahaa. Yhtään vähättelemättä sen merkitystä, että olenkin taas yllättäen näkyvä osa yhteiskuntaa.

En muistanutkaan, että olin kirjoittanut tammikuussa jotain näin fiksua:
 "Alkaneen vuoden aikana aion miettiä asioita pidemmälle ja miettiä tarkemmin suhdelukuja "lyhyen tai miksei pidemmäntähtäimenkin sijoitusten" ja hetken hurmion välillä. Olette ehkä blogistani oppineet, että olen huono säästämään. Käytän rahani vain itseeni; hankintoihin ja kokemuksiin, siihenhän bloginikin perustuu. Tänä vuonna pyrkin kuitenkin miettimään elämääni myös niitä seuraavia rakkauskenkiä pidemmälle."

Tämä ajatukseni on kyllä jossain määrin edennyt, mutta olen myös huomannut sen, että monien ideoideni toteuttaminen vaatii yhä liikaa rahaa, eikä raha aina tule rahan luo. No tästä lisää vuodenvaihteessa, jos kerrottavaa on.

Alkuvuodesta kirjoitin sisustushaaveista ja -hankinnoista ja luulen, että ne kaikki hankinnat tulikin alkuvuodesta hankittua. Paljon postauksia on kirjoittamatta, mutta muun muassa ne huutavat puutteet designvalaisimien kohdalla on täytetty :D
Myös postauksessa kaipailemani shopperi ja (teko)nahkatakki on löytäneet tiensä luokseni. Takin tekoisuus tosin harmittaa minua kovasti, joten ehkä löydän sille paremman korvaajan. Joskin takki on muuten aivan huippu. Givenchyn shopperi ei kaverikseni päätynyt, mutta onneksi sitäkin ihanampi Mansur Gavriel kyllä. Siitäkin toivottavasti juttua jatkossa.
Ja mitä vaatteisiin tulee; en tajua, mitä olen pukenut päälleni viimeisen vuoden ajan! Minulla ei ole mitään työvaatekelpoista päällepantavaa :D Sitä ongelmaa en ole oikein saanut korjattua vieläkään.

Matkaennusteeni mukaisesti olen pyörähtänyt Tallinnassa kerran jos toisenkin, mutta kauemmas ei varmasti näillä lomasaldoilla olla menossa. Eikä kaikkea nyt tarvitse ehtiäkään, nyt keskityn tekemään töitä.

Mitä sitten toivon vuoden jälkipuoliskolta? En oikeastaan mitään, nyt on aika hyvä. Aikamoinen muutos viimeiseen postaukseen, eikö :D
Mutta vakavasti puhuen, joskus on aika olla tyytyväinen ja nyt todella on sen aika. Toivon (ja oletan!), etteivät asiat ainakaan dramaattisesti muutuisi ja varsinkin, että kaikki pysyisivät terveinä ja onnellisina. Ei sillä, ettenkö pistäisi sitä boytä tai vaikka puolisoakaan pahitteeksi ;P

2 kommenttia:

  1. "Nyt on aika hyvä" kuulostaa hyvältä! Onnea koeajan loppumisesta ja työn jatkumisesta. :)

    VastaaPoista