perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuosi 2015


Vaikka muuten en aikoihin ole saanut itsestäni irti riviäkään tekstiä, halusin silti tehdä perinteistäkin perinteisemmän vuosikatsauksen ja kurkistaa siihen, mitä vuosi 2015 pitikään sisällään.

Se mitä se ei pitänyt sisällään on blogi, kuten me kaikki tiedämme ja kuinka olen aiheesta lähes jokaisessa vuoden postauksessa kirjoittanut. Olen ollut hieman hukassa. Olin niin tehokkaasti rakentanut työttömyydestä identiteettiä itselleni, että nyt töissä ollessa tuntuu vaikealle palata työttömyysaikaisiin harrastuksiin. No, minun on silti tehtävä piakkoin joku päätös siitä, jatkaako Hattara olemassaoloaan. Kaikenlainen roikottaminen ja asioiden avoimeksi jättäminen on rasittavaa.

Mutta, mitä mennyt vuosi piti sisällään? Töitä, ihmisiä, uusia tuttavuuksia. Paljon ravintoloita ja take away -kahveja, paljon ihania läheisiä ja heidän onneaan. Ja ennen kaikkea, paljon, paljon ihanaa tavallista arkea, sitä oikeaa elämää. Kirjoittelin kesäkuussa totuttuun tapaan katsauksen vuoden ensimmäiseen puoliskoon, jolloin summasin toivetani jäljellä olevan puolikkaan suhteen seuraavasti:

Mitä sitten toivon vuoden jälkipuoliskolta? En oikeastaan mitään, nyt on aika hyvä. 
– –
Mutta vakavasti puhuen, joskus on aika olla tyytyväinen ja nyt todella on sen aika. Toivon (ja oletan!), etteivät asiat ainakaan dramaattisesti muutuisi ja varsinkin, että kaikki pysyisivät terveinä ja onnellisina. Ei sillä, ettenkö pistäisi sitä boytä tai vaikka puolisoakaan pahitteeksi ;P


Ja edelleen on hyvä... Boyta eikä puolisoa ole ja niitä toivon edelleen (ja entistä kiihkeämmin) myös tältä alkavalta vuodelta, mutta muuten on hyvä ;D

Terveys ja onnellisuusasiat lienevät aika samoissa kantimissa, kuin vuosi sitten ja kesällä olivat, tai ovat jopa paremmin kuin aiemmin. Vaikka läheisten ihmisten terveysjuttujen kanssa käytiinkin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla heittämässä yksi villi, mutta onnellisesti päättynyt vuoristoratakierros, joka söi myös allekirjoittaneen voimavaroja ja aikaa.

Sisustushaaveitakin mainitsin vuosi sitten ja ne sain mukavasti haalittua itselleni. Joskin nyt haluan muuttaa ja ennenkaikkea haaveilen nyt uudesta asunnosta; miksei omastakin, mutta todennäköisemmin vielä (viimeisestä) vuokrallisesta. Reissuttua ei tullut Tallinnaa pidemmälle, eipä ollut lomiakaan, tai tarvetta reissulle. Oli todella kiva olla kotona, kun se ei enää ollut pakollinen paha, vaan ihanaa luksusta töiden jälkeen. – Eikä sillä, arkihan on aina ollut ihan parasta.
Valehtelisin myös, jos väittäisin, ettei raha olisi ollut kynnyskysymys. Perinteisesti kun tulot kasvavat, kasvavat myös menot. Onneksi, tai kauhistuksekseni, vuosi 2016 tuo tullessaan varsin suuresti muutosta tuohon reissuttomuuteen. Huhuh, hirvittää jo valmiiksi. ...Mutta, alkaneesta vuodesta lisää toisessa postauksessa.

Yhteenvetona toteaisin, että vuosi 2015 oli huikea, ihana, ihanan tavallinen ja arkinen ja juuri siksi niin mahtava ja nopeasti ohi. Ja jos vuodella 2016 on lähellekään mitään vastaavaa tarjota, niin antaa tulla vaan, olen valmis < 3

2 kommenttia:

  1. Kiva, kun postailit tämän ja annoit kuulua itsestäsi:) Ja kiva postaus olikin - minä kun olen sen tavallisen elämän ja arjen hyvyyden puolesta puhuja henkeen ja vereen, niin ahmien luin tätä <3
    Ja hei - älä luovu blogistasi! Teet vain tietoisen päätöksen, että postailet silloin kun sinua huvittaa - niin olen itsekin tehnyt julistautumalla Hitaaksi bloggaajaksi;)
    Ei ole stressiä ja blogi pysyy harrastuksena ja ilon tuojana!
    Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista